Marmoria on käytetty laajalti arkkitehtuurissa ja veistoksissa jo antiikin ajoista saakka, mutta se on elementeille hyvin altis materiaali, ja ilmastonmuutoksen vaikutukset vain pahentavat tilannetta. Sen lisäksi kaikissa tällä hetkellä käytettävissä olevissa marmorin konservointimenetelmissä on merkittäviä puutteita: ne eivät ole tehokkaita, sovellu kaikkiin kohteisiin ja/tai ole riittävän kestäviä.

Hankkeen tavoitteena oli monipuolistaa hiljattain keksittyä biomimeettistä menetelmää, jossa marmorin pinnalle levitetään vesipohjaista fosfaattiliuosta. Reaktiossa muodostuu hydroksiapatiittia (HAP), joka on myös ihmisten hampaiden ja luiden tärkein rakennusaine. Hankkeen tavoitteet saavutettiin monitieteisen tutkimuksen avulla, jossa hyödynnettiin eri alojen ammattilaisten osaamista ja laboratoriotutkimuksia. Hankkeen tulokset on julkaistu 14 avoimessa tieteellisessä verkkojulkaisussa, seitsemän artikkelia vertaisarvioiduissa tiedejulkaisuissa ja seitsemän kirjoitusta kansainvälisissä konferenssijulkaisuissa. Hankkeeseen kuului myös yhteisöllisiä tapahtumia, joissa kerrottiin sekä eurooppalaisille koululaisille että aikuisille monumenttien kulttuurisesta ja taloudellisesta merkityksestä ja millaisia haasteita niiden konservointiin liittyy.