Alankomaiden koillisosassa sijaitsevalla Westerborkin leirillä on myrskyisä menneisyys.

Leiri toimi natsien vainoamien juutalaisten pakolaisleirinä vuoteen 1942 asti. Sen jälkeen sitä käytettiin kokoamisleirinä, josta juutalaisia, romaneja ja sintejä kuljetettiin natsien tuhoamis- ja keskitysleireille Saksaan ja Keski- ja Itä-Euroopan miehitetyille alueille.

Toisen maailmansodan jälkeen leirissä pidettiin vankeina Alankomaiden kansalaisia, joiden uskottiin tehneen yhteistyötä natsien kanssa. Myöhemmin leirille majoitettiin entisestä Alankomaiden Itä-Intian siirtokunnasta palanneita henkilöitä. Heidän joukossaan oli muun muassa useita Molukkien alkuperäisväestöön kuuluvia.

Westerborkin leirillä on historiansa myötä yhtymäkohtia tärkeisiin Euroopan historian aiheisiin, kuten miehitykseen, vainoihin, muuttoliikkeeseen, siirtomaiden itsenäistymiseen ja monikulttuurisuuteen.

Entisen leirin paikalla on nykyään museo, jossa järjestetään muun muassa opetustoimintaa. Siellä on myös muistomerkkejä, kuten kansallinen Westerborkin muistomerkki.

Raadin raportissa on lisätietoa kohteen valinnasta Euroopan kulttuuriperintötunnuksen saajaksi.