Kolme veljestä on Riikaan 1400- ja 1600-lukujen välillä rakennetusta kolmesta talosta koostuva kokonaisuus. Yksi näistä on Riian vanhin tunnettu kivitalo, ja yhden rakennuksen julkisivu perustuu Hans Vredeman de Vriesin piirustuksiin. Rakennukset ovat luonteenomaisia Itämeren alueen hansakaupunkien asuintaloille. Vuosisatojen kuluessa ne ovat muuttuneet. Viimeisin muutos toteutettiin 1950-luvulla arkkitehti Pēteris Saulītisin johdolla. Restaurointitöiden aikana kokonaisuuteen liitettiin osia muista tuhoutuneista ja kadonneista rakennuksista.
Neuvostoliiton miehityksen aikana tämä rakennuskokonaisuus oli yksi ensimmäisistä Latviassa kunnostetuista kohteista. Kunnostamisessa noudatettiin Latvian tasavallassa sotien välisenä aikana vallinneita rakennusten suojelua koskevia näkemyksiä ja toimintatapoja. Pyrkimys säilyttää mahdollisimman suuri määrä historiallista materiaalia, myös kuluneet ja rikkoontuneet materiaalit, loi perustan myös muille restaurointihankkeille neuvostomiehittäjien uhkauksista ja painostuksesta huolimatta. Kohde on Latviassa keskeisellä sijalla kulttuuriperinnön säilyttämisessä, sillä kansallinen kulttuuriperintölautakunta ja Latvian arkkitehtuurimuseo toimivat kohteessa.
Kulttuuriperinnön ja sen pohjalla olleiden käytäntöjen säilyttäminen oli olennaisen tärkeää vastustettaessa latvialaisen kulttuurin tuhoamista Neuvostoliiton miehityksen aikana ja pidettäessä yllä yhteyksiä Eurooppaan ja vaalittaessa vapauden arvoa tuona aikana. Kolme veljestä oli tämän liikkeen ytimessä.
Latvian itsenäistymisen jälkeen vuonna 1991 etusijalle asetettiin kulttuuriperintöä koskeva politiikka, joka perustui Euroopassa kehitettyihin kulttuuriperinnön säilyttämistä koskeviin periaatteisiin. Tämä jatkuu edelleen, ja säilyttämispolitiikan uusi ulottuvuus yhdistyy pitkän aikavälin visioon, joka perustuu historiallisen Riian suojeluun taloudellisen liikakehityksen haittavaikutuksilta. Tämän ansioista ”Kolmesta veljeksestä” on tullut kulttuuriperinnön suojelujärjestelmien ja niiden ”pehmeän vallan” symboli Euroopassa.